JAKKE THE KELPIE
TAUSTAA
Kultainen kelpieni Jakke, nyt lähes 6,5 v, on oireillut epämääräisesti ainakin vuoden, ellei kaksikin. Kolme-neljä -vuotiaaksi saakka koira oli erittäin reipas kelpiepoika vailla huolia, terveenä ja iloisena. Jokunen korva- ja pissatulehdus oli ollut.
Vuosi 2010 (Jakke täytti 5 v.) oli sitten pelkkää sairastelua. Kävin jossain vaiheessa läpi eläinlääkäripaperit ja meillä taisi olla 13 käyntiä eläinlääkärillä sinä vuonna. Jakella oli korvatulehduksia, vaikkua korvassa, jota piti huuhdella, anaalirauhasia tyhjentää. Lisäksi oli silmän värikalvon tulehdus, joka uusi jokusen kuukauden päästä. Virtsakiteitä (struviitti) jotka myös "uusivat". Myös eturauhasvaivoja (suurentunut eturauhanen, -tulehduksia) oli ja kahteen kertaan Jakke sai hormonipiikkiä ja sitten kastroitiin 11/2010.
2010 alkuvuodesta Jakke oli vielä "terve", sen jälkeen alkoi huononemaan, tosin olihan tuota sairasteluakin jatkuvasti. Outo käytös lisääntyi hiljalleen ja monen asian olen tajunnut vasta nyt jälkeenpäin.
OIREILUA 2010-2011
Välillä Jakke ei halunnut hypätä matalaakaan hyppyestetttä vaikka kuinka makkaraa heilutti. Se alkoi olemaan rauhallinen, alkuun ajattelin sen liittyvän ikään ja olevan normaalia. Jälkeenpäin olen tajunnut kuinka "rauhallinen" se tosiaan oli; keskittymishäiriöinen hyperaktiivinen kelpie oli muuttunut robottikoiraksi joka näytti koiralta muttei käyttäytynyt kuin koira.
Metsässä se saattoi juosta vähän, lopun matkaa käveli vierelläni tai takanani. Autossa se kävi nukkumaan mitä ei ole koskaan lyhyillä matkoilla tehnyt. Kotiin tullessani se useimmiten kiersi (tervehti) mua kuin vanha koira, hitaasti ja häntä laiskasti heiluen. Kotona se ei enää kyttäillyt että milloin tehdään jotakin vaan nukkui vain. Hakutreeneissä se lähti ryteikköön vastahakoisesti, jopa kieltäytyi. Haukkui huonosti. Ei nukkunut enää sängyn alla jossa on aina nukkunut. Alkoi nukkumaan oudossa asennossa, erityisesti suuremman rasituksen jälkeen. Suulas koira muuttui hiljaiseksi ja ylipäätään vaisuksi. Se piti päätä alhaalla ja seisoi kyyryssä. Ei kestänyt enää kylmyyttä vaikka ennen kesti mitä vaan pakkasia.
Vuoden 2010 lopussa se ei halunnut enää mielellään seistä vaan kävi makaamaan kun hetkeksikin pysähdyttiin, kaupan edessä, tokotreeneissä, eläinlääkärin aulassa. Samoihin aikoihin se alkoi ajoittain peitsaamaan ja muutenkin askelsi oudosti. Jakke ei ollut ikinä aiemmin peitsannut eikä liikkeissä ole ollut mitään outoa. Silloin käytin sitä pariin kertaan fyssarilla joka löysi vähän lihasjumeja ja sanoi Jaken aristavan SI-niveltä (jos oikein muistan tuon nivelen nimen). Hierojalla käytiin myös pariin kertaan mutta eipä noissa sen kummempia tullut esille.
Tammikuussa 2011, pari kk kastraation jälkeen tajusin viedä sen lääkärille, kun eturauhasvaivoihin liittämäni tietyt oireet eivät olleet kadonneet. Arkissa tarkistetiin virtsa, verenkuva ym. peruslabroja ja peruskilpirauhasarvot, jotka kaikki normaalit. Lääkäri arveli oireiden syyksi motivaation puutetta tms.(...). Mainittakoon että aiemmin olen ollut erittäin tyytyväinen Arkin toimintaan.
UUSI HIMOHARRASTUS: Lääkärillä juokseminen alkaa
SELKÄVAIVAA? JA LEPOA. KEVÄTTALVI 2011
Outo käytös jatkui ja aloin liittämään oireita selkään joten 2/2011 mentiin sitten ortopedille (Räihä) Espoon eläinsairaalaan. Siellä Jakke aristi takaselkää, selän röntgenissä näkyi "ehkä kaventunut nikamaväli" ja lääkäri suositteli magneettikuvausta. Lonkat ja niska kuvattiin myös mutta ne olivat ok. Lonkkia ell jopa oikein kehui hyviksi, vaikka ne on nuorena kuvattu C/C:ksi.
Magneettikuvauksen kalleuden vuoksi laitoimme Jaken kuitenkin ensin Metacam-kuurille 3:vk:ksi ja koirahan tuntui piristyvän. Magneettikuvauksessa 3/2011 Espoon eläinsairaalassa (Muhle) todettiin lievähkö välilevyn pullistuma (L7/S1, mikäli oikein muistan), lääkäri määräksi kipulääkkeeksi gabapentiniä ja hoidoksi lepoa (15 min pissalenkit) 2 vk-2 kk ajaksi. Gabapentiinin lopetimme jo kuitenkin parin viikon jälkeen kun koira alkoi liiaksi riehua, eli lääke vaikutti toimivan.
4/2011 kun lepoa oli kestänyt n. 4 vk, aloimme käymään akupunktiossa Aistissa (Timgren-Cizinauskas), mutta siitä en kokenut hyötyä olevan joten kävimme yhteensä ehkä viisi kertaa. Aloitimme myös fysioterapiakäynnit (Sorvari) ja saimme alkuun paljon jumppaohjeita ja pikkuhiljaa liikuntaan lisättiin. Koira tuntui olevan parempi. 6/2011 ajoin koiralle kesäturkin, irokeesin, ja heti sen jälkeen sen vointi taas huononi. Ajattelin pitkän seisomisen rasittaneen selkää ja jatkoimme lepoa taas monta viikkoa.
Jakke (ontui) laahasi/heitti välillä vaihtelevasti molempia takajalkojaan. Välillä toinen jalka taivuteltaessa tuntui "löysältä". Jakke oli kausittain parempi, välillä huonompi, yleensä huonompi. Se ei välillä halunnut lähteä ulos ollenkaan, vaan pälyili ulkona pelokkaasti ja etenkin alkumatkan sitä sai raahata perässä.
Koira vaikutti tasaisen huonolta ja fyssarin kehoituksista kävin 7/2011 näyttämässä Jaken magneettikuvia Aistissa Cizinauskasilla. Tämä tutki koiran ja katsoi kuvat ja oli sitä mieltä että pullistuma on niin lievä, ettei sitä tuskin olekaan, eikä se voi tällaisia oireita aiheuttaa. Menin sinne valittaen että koira ei halua/jaksa/pysty kävelemään edes 15 min. lenkkiä ja lääkäri toteaa lopuksi "terve koira, voitte harrastaa mitä vaan", itkua pidellen sieltä lähdettiin. Varmaan joo on asiansa osaava lääkäri ja monta koiraa pelastanut mutta ei kyllä meitä vakuuttanut.
EIKÖ SELKÄ VAIVAAKAAN? SISÄTAUTI/ENDOKRINOLOGINEN SAIRAUS? KESÄ-SYKSY 2011
Kesäkuisen karvanajon jälkeen Jaken karva oli kasvanut takaisin oudosti. Raajoihin ja kaulaan normaalisti, mutta niskaan, lapoihin ja takareisiin oli jäänyt molemmille puolille symmetriset alueet, joihin karva ei kasvanut kuukausiin milliäkään. Rungon karva oli huonoa. Nyt ajosta on kulunut lähes 7 kk ja vieläkin on karvattomat alueet jäljellä, ovat kyllä alkaneet pienentyä reunoilta sisäänpäin.
7/2011 otin yhteyttä Espoon eläinsairaalaan ja Muhle laittoi Jaken uudestaan Gabapentiinille ja Metacamille. Koira tuntui lähes huonommalta lääkityksen aikaan. Seuraavaksi tutkittiin taas peruslabroja ja punkkitautipikatestit ja peruskilpirauhasarvot jotka taas normaalit kaikki. Seuraavaksi kokeiltiin Carthrophen-pistossarjaa "jos nivelissä kuitenkin olisi jotain". Ei mitään muutosta. Sitten tehdiin addisonin taudin testi joka normaali ja parin viikon tulosten odottelun jälkeen cushingin taudin testit ja taas odottelun jälkeen saatiin normaalit tulokset. Tässä välissä mietittiin tyroksiinikokeilua ja testosteronipiikkiä, joita ei sitten kuitenkaan kokeiltu. Aina välillä stixailin Jaken pissaa ja siinä oli verta, mutta kun vein virtsanäytteen eläinlääkäriin, kaikki oli ok: ei tulehdusta, ei kiteitä, ei edes verta.
Ilmojen viilentyessä aloin huomaamaan Jaken olevan parempi kylmillä ilmoilla. Ilman perusteella melkein pystyi jo arvaamaan onko koira reipas vai flegu. Karva oli kasvanut runkoon mutta se oli huonoa, pohjavillan oloista kuivaa kauhtanaa. Aloin myös huomaamaan että Jaken juominen olisi vähentynyt.
TERVE KOIRA SAIRAS KOIRA
KAUNIS TURKKI MYÖS TAKAA ERITYISEN NÄYTTÄVÄ
TUTKIMUSRUMBA JATKUU. TALVI 2011-2012
11/2011 siirryttiin tukimuksiin Yliopistollisen eläinsairaalaan. Sinne sai tietysti aikaa odotella kuten joka välissä on saanut aikaa ja tuloksia odotella - ja taas odotella uutta aikaa. Viikissä Jakkea tutki sisätautilääkäri, ortopedi ja neurologi. Katsottiin taas peruslabrat ja lisäksi kilpirauhasvasta-aineita ja vapaa tyroksiini. Jakke oli aristanut siellä molempia ranteita, jotka sitten röntgattiin ja neljästä nivelestä otettiin nivelnestenäytteet moniniveltulehduksen varalta.
Röntgenissä näkyi jotakin turvotusta pehmytkudoksissa, mutta ei kuulemma mitään selittävää. Verikokeiden ja nivelnestenäytteiden tulokset olivat normaalit. Nivelnestenäyteessä oli jokin solumäärä lisääntynyt mutta epäilivät syyksi mukaan mahdollisesti mennyttä verta koska tulehduksessa kuulemma muutokset ovat yleensä hyvin selviä. Jaken kauheaan karvaan ei löytynyt myöskään selitystä, sanoivat kastroiduilla uroksilla joskus harvinaisesti esiintyvän karvankasvun häiriöitä "kastroidun koiran syndrooma” tms. Borrelioosista kysyessäni lääkäri mainitsi että Jakelle on tehty vain borrelioosi-pikatestit ja nyt voisi harkita muunkinlaista testiä. Häh, olen vuoden juossut lääkärissä epämääräisesti oireilevan koiran kanssa ja nyt vasta kerrotaan, ettei nuo "pikatestit" olekaan satavarmoja ja että on on olemassa muitakin testejä, varmempia!
Taas odoteltiin uutta aikaa ja sairaalan sähläilyn vuoksi päästiin uudelleen tutkimuksiin vasta 2.1. Tässä välissä olin taas stixissä havainnut Jaken pissassa verta ja myös vienyt näyteen lääkäriin jossa oli havaittu myös verta (punasoluja), mutta ei kiteitä eikä tulehdusta. 2.1 Jakelle tehtiin Viikissä laaja vatsaultra (rakko, eturauhanen, munuaiset, lisäkilpirauhaset, kilpirauhaset), peruslabroja otettiin ja virtsanäyte tutkittiin. Ja taas ronklattiin ja väännettiin ja käännettiin. Yllättäen sydämestä kuului sivuääni tasoa 1/6 mutta tämän ei pitäisi oireita aiheuttaa eivätkä Jaken nykyiset oireet oikein sovi sydänvaivaan.
Jakke kävi tällöin myös dermatologilla näyttämässä ajon jälkeen kasvamattomaksi jääneitä alueitaan ja lääkäri totesi että iho on normaali ja karvakasvu käynnissä joten ihonäytteiden otto on turhaa. Tällä kertaa Jakke oli aristanut molempia ranteita, molempia kintereitä, molempia olkapäitä ja kaikkia varpaita. Ja taas otettiin nivelnestenäyteet, jotka otti tällä kertaa kuulemma kirurgi "ettei tule verta mukaan". Ja taas kaikki tulokset normaaleja paitsi borreliavastauksia vielä odotellaan pari viikkoa. Verivirtsaisuutta käskivät seurata eikä kuulemma ole syytä huoleen kun labrat ja ultra ok. Harvinaisesti myös kastroiduilla uroksilla voisi esiintyä eturauhastulehdusta...
UUDET OIREET VAI MIKÄ VAIVAA? VK 1/2012
Hakiessamme Jakkea klinikalta tällöin 2.1 (koira viedään sinne yleensä aamusta ja haetaan iltapäivällä), katsoin heti sen olevan outo, mutta ajattelin sen johtuvan rauhoituksesta nivelnestenäytteiden ottoa varten (joskaan tällaista käytöstä ei ikinä ennen ollut esiintynyt). Jakke oli hätäisen oloinen vaikkakin iloinen, näytti myös kuin sen takapää olisi pettänyt välillä. Sitä häiritsi myös ultraa varten paljaaksi ajeltu vatsa jota se nuoli ja yritti saada raavittua. Kotiin päästyämme se oli vieläkin outo: levoton, se sai "sätkykohtauksia" spurtaten makuulta muutaman askeleen ja syöksyen takaisin maahan. Ajeltu vatsa häiritsi sitä selvästi edelleen ja ajattelimme sätkyjen johtuvan siitä. Kun koira asettui lepäämään, se alkoi väristä muutaman sekunnin välein.
Tiistai jatkui tätä samaa mutta koira oli päivän suht ok, iltaa kohden huonompi. Keskiviikkona mun piti mennä töihin mutta lähdin kotiin jo klo 12 koska olin huolissani koiran käytöksestä. Kotiin mennessäni Jakke olikin oudon oloinen mutta lähdimme ulos ja metsässä lumihangessa Jakke kirmaili lähes kuin parhaina päivinään. Saavuttuamme kotiin koiran outo käytös palasi pikkuhiljaa; se sai sätkykohtauksia, syöksähteli kyyristellen ympäri olohuonetta kunnes jäi seisomaan paikalleen outoon asentoon välillä läähättäen. Se ei reagoinut kutsuun eikä muihinkaan kehoituksiin. Seistä törrötti vain liikkumatta vaikka pyörin sen ympärillä ja mittasin kuumeen. Lämpö oli normaali mutta sydän hakkasi hulluna, syke oli 92 ja 95 kun se normaalisti on ollut n. 65. Namun se kuitenkin otti reippaasti (kastraation jälkeen nirso koira muuttui superahneeksi) ja sain ohjattua sen namun avulla maahan.
Maatessaan se tärisi, sen silmät vaipuivat kiinni ja pää notkahteli kuin silloin kuin koira rauhoitetaan ja aine alkaa vaikuttamaan. Se reagoi kyllä puheeseen mm. avaamalla silmät. Pelkäsin sen ihan oikeasti kuolevan. Hädissäni soitin Viikkiin lääkärille joka lupasi soittaa takaisin puhuttuaan toisen lääkärin kanssa. Kun soittoa ei kuulunut, lähdimme Espoon eläinsairaalaan.
Perillä koira oli reipas, jopa iloisen oloinen, ja ympäristöstä kiinnostunut. Kun se rauhoittui, alkoi taas tärinä mutta koiran lähtiessä liikkeelle se loppui ja koira vaikutti reippaalta. Lääkäri tutki koiran, ei havainnut mitään neurologista ongelmaa (ei tosin olut neurologi). Jakke oli erittäin jäykkä ja jännittynyt koko tutkimisen ajan mikä luonnollisesti vaikeutti tutkimista. Eläinlääkäri epäili käytöksen syyksi kipuja, koira aristi selvästi ainakin joitakin niveliä ja ajeltu vatsa oli punoittava ja pahan näköinen. Lääkäri määräsi kipulääkkeeksi Rimadyliä ja voidetta masuun.
Illan kotona koira jatkoi sätkyilyä ja levossa sekä istuenkin tärisi. Torstaina koira oli yhä outo, se halusi ruokaa mutta seisoi paikallaan eikä tullut kupille vaan kuppi piti viedä nenän eteen jolloin se söi ruoan ahnaasti. Ulkona se oli taas mukavan reipas, pyöriskeli lumessa yms. kunnes lenkin lopussa alkoi ontumaan oikeaa takajalkaa elämänsä pahimman ontumisen, n. 150 metriä (aiemmin ontuminen on ollut vain joitakin askelia-joitakin metrejä). Kotona taas sen rauhoittuessa alkoi tärinä. Aloimme pikkuhiljaa yhdistämään tärinän alkavan aina fyysisen aktiivisuuden jälkeen.
MIkä ihme on koiralla joka on sisällä kun raato mutta ulkona lähes normaali?
PÄIVYSTYKSEEN LOPPIAISENA 2012
Perjantaina 6.1, loppiaisena, koira oli yhtä outo, pahempikin. Jalat tuntuivat välillä menevän alta (sisällä) ja päivän kuluessa käytös vaan paheni ja jouduimme lähtemään Viikkiin päivystykseen. Ja kas, päivytykseen saavuttuamme astelee Jakkereipaspoikakelpie niin kelpiemäistä menoa etten ole sillä nähnyt varmaan vuoteen. Ei liikkumisongelmaa, ei mitään, vastaanottotätiäkin on kiva tiskin yli moikata! Odotusaikana koira rauhoituttuaan aloitti kauhean värisemisen ja loppua kohden värisi jo seisaaltaankin mutta ulkona pissalla käydessämme muuttui aina Reippaaksi Häntää Heiluttavaksi Kelpieksi. Yli 6 tunnin odotuksen jälkeen päästiin lääkäriin ja otettiin verenkuva joka ok, ei kuumetta. Aristeli taas erinäisiä niveliä hieman vaihdellen, mitään selvää ei löytynyt. Lääkäri määräksi Rimadylin rinnalle tarvittavaksi Tramalia jota Jakke sai ensimmäisen annoksen piikillä. Siitähän koira aivan sekaisin meni, kotona tärisi entiseen malliin ja inisi, joko kivusta, tuskasta tai lääkkeestä.
Lauantai alkoi samaan malliin kuin edellinenkin päivä, koira oli selvästi vielä lääkkeestä sekaisin. Söi kyllä hyvin mutta tärisi ja inisi kovasti, sai sätkyjä ym. Vaikea sanoa kuinka paljon käytös johtui tuosta Tramalista. Soittelinkin jo josko jostain löytyisi neurologi mutta ei löytynyt. Hätäpäissäni annoin sille antibioottia (Synulox) mitä kotona sattui olemaan ja lisäksi b-vitamiinia ja magnesiumia hermoille ja lihaksistolle. Koira lepäili paljon ja iltaa kohden oli olemukseltaan seesteisempi eikä enää tärissyt. Tarkkaan seurasimme mutta tärinä vaikutti loppuneen ainakin toistaiseksi. Olin la-su yön töissä ja su-aamuna tullessani kotiin, koira tuli reippaasti tervehtimään. Aamupissallekin oli halukkaasti lähtenyt. Ei tärissyt ollenkaan koko sunnuntaina, oli ylipäätään aika hyvän oloinen!
Nyt odottelemme tiistaita ja silloista Viikin käyntiä, tällöin Jakke menee ainakin neurologin ja ortopedin tutkittavaksi. Mahdollisesti otetaan se aivo-selkäydinnestenäyte. Ei saa antaa huomenna maanantaina ainakaan aamun jälkeen enää kipulääkkettä lääkärikäyntiä ajatellen, saa nähdä onko sillä vaikutusta koiraan.
Kommentit