Jakke 10 v kohta täyttää ja kovin komialta edelleen näyttää!

TaDaa, edelleen menee siis hyvin :) Jakke saa testosteronia edelleen n. 6 viikon välein kolmen piikin sarjan. Voisi sanoa että Jaken vointi on tässä pidemmällä ajalla tasaantunut, huomattavan vähän näyttää mitään nivelkipuja tai muuta oireilevan, en edes muista milloin olisi sellaista ollut! Koira on pääosin virkeä ja iloinen ja kestää liikuntaa kuten terveet koirat (tosin mitään säännöllistä harrastusta ei ole, vaan pyrin että liikkuu mahd. omilla ehdoillaan, joskus voidaan esim. hakutreeneissä käydä ja niissä ei ole ollut ongelmia). Testosteronin piikkivälin lopulla alkaa oireita hiukan ilmaantumaan mutta ei elämää haittavasti. Ja Jakke tosiaan täyttää ensi kuussa 10 v. ja on kyllä hyvin reipas poika edelleen, ei lainkaan vanhuksen oloinen. Eli testosteroni on todella ollut meidän pelastuksemme :)

Säännölliset hoidot jätimme Jaken kanssa pikkuhiljaa pois jo silloin viime vuonna, satunnaisesti olemme nyt käyneet osteopaatilla mutta mitään erityistä ei ole koirasta löytynyt. Kokeilimme silloin viime vuonna Jakelle 5 kerran laserhoitosarjan, mutta sillä ei ollut koiraan minkäänlaista vaikutusta. Vanhaan rescue-rouvaan (olkien nivelrikko + paha spondyloosi) taas sen sijaan lserilla oli selvä vaikutus, koiran liikkuminen parani selvästi :) Lisäksi osteopatiasta on ollut rouvalle myös selvää hyötyä vaikka koiralla on oikeasti todella pahat nivelrikot olkapäissä ja selkä on spondyloitunut lähes kokonaan. Joten suosittelen kokeilemaan tuota laseria kyllä, hintakaan ei mielestäni ole kovin paha, Espoon eläinsairaalassa 35 e/krt ja perussarja on tuo 5 hoitokertaa kolmen viikon aikana ja sitten jokusen kuukauden tauko koiran oireita seuraillen.

Kävimme Jaken kanssa äskettäin eläinlääkärillä perustarkastuksessa (lääkärin on nähtävä koira vuosittain jotta voi lääkettä määrätä) ja kaikki oli päällisin puolin hyvin (ei siis mitään labroja otettu tms.), sydämen sivuääni oli edelleen hyvin lievä ja eturauhanenkin oli normaali :)

              

Jakke on Hurjana                                                                             Jakke ja roidi

        Jakke ja Karhusisko Laine

 

                 Jakke on suloone <3

 

  Jakku pohdiskelee kesäturkissaan

 

 

Onpa ollut niin kiirettä ja hulluutta, kesällä tuli pojille uusi ottosisko Virosta, töissä on yhtä p*rsettä, työkaverit puolihulluja ja työnantajapuoli täyshulluja jnejne ettei ole jaksnautkerennytmuistanutsaanutaikaiseksi päivittää tilannetta piiiitkään aikaan. Toki myös syynä se ettei ole mitään juuri mullistavaa tapahtunut. Jakke on voinut tasaisen hyvin säännöllisen tetsosteronin voimin, ei nyt aivan terve ole mutta Koira kuitenkin ja aika hyvin pärjäillään. Välillä voi olla huonompia aikoja mutta pääsääntöisesti voidaan ihan koiranelämää viettää. PAITSI NYT kun Sustanonilla (Jaken saama testosteroni) on toimitusvaikeuksia, sitä on kuulemma Espoon eläinsairaalaan tilattu 26.10, eikä ole vieläkään tullut. Jakke sai täyden testoannoksensa tuolloin lokakuun alussa ja sen jälkeen "hätäannoksen" (1/3 normiannoksesta, oli ell-asemalla jäljellä) joulukuussa ja tulevasta testosta ei tietoakaan! Ja nyt koirassa selvästi huomaa olemuksen muutoksen, vanhat oireet palaavat, pälyilyä on ollut, jumittamista, olemus on kyyryinen, vaisu ja luuskainen. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ. Noh, tästä selviää kun tietää että on vain väliaikaista. Mutta siis edelleen ylistys TESTOSTERONILLE JA ANNE MUHLELLE, ilman sitä en tiedä miten olisi!!!!!

 

No,3,5 kk on kyllä jo niin pitkä aika että pitänee nyt koittaa että selvittelevät millon sitä saa ja mikä siinä nyt oikein on ongelmana. Tosiaan Jaken vointi on ollut melkoisen hyvä nyt pidemmällä ajalla testohoidolla jonka vuoksi olemme pikkuhiljaa lopetelleet osteopatiaa ja akupunktiotakin, joitakin käyntejä olemme tässä syksyn/kevään mittaan käyneet vähän niinkuin varoiksi. Mutta TADAA, Koiramme-lehdessä pari lehteä sitten oli juttu Laser-hoidosta, IV-tason-laserista joka siis ilmeisesti vasta hiljattain on Suomeen rantautunut. Fyssarit ja muuthan ovat jo iät ajat käyttäneet laseria ilmeisesti lihasjumeihin ja sen semmoisiin mutta tämä ell käyttämä (tai itseasiassa eläintenhoitajat toteuttavat hoidon, pääsääntöisesti kai lääkäri määrää) laser on paljonpaljonpaljon voimakkaampi ja jutussa taisi olla että esim. polttaa ihon hetkessä. Mutta siis pointti on se että tällä pystyy hoitamaan KIPUA ja kaikkia vammojen paranemisia nopeuttaa, tulehdusta lievittää jne. Oli kai vissiin jotakin solutason vaikutuksia ja vaikutuksi kipureseptoreihin yms. Koiramme-lehden jutussa oli esimerkkeinä mm. korvatulehduskoira joka pää riipuksissa meni lekuriin mutta laseria korvaan saatuaan poistui iloisena pää pystyssä (toki siis varmasti sai myös korvatulehdukeen lääkkeet laserin lisäksi:D) ja nivelrikkoon laserhoitoa saava koira. Hoitoa annetaan aluksi tiiviimpi sarja, paikasta ja muusta varmaan vähän riippuen, mutta esim. 5 hoitokertaa kolmen viikon aikana ja siitä sitten harvennetaan mahd. parin kuukauden välein tapahtuvaan hoitoon.

 

Jaken aion viedä tuonne laseriin, muutenkin olisi hyvä kokeilla kun tuolla noita ihme (nivel)kipuja on mutta eritoten nyt kun vointi on huono testonpuutteesta johtuen. Vien myös tuon Viron Rescuen (spondyloosi, olkien nivelrikko) sinne laseriin, raportoin sitten tuloksista tänne. Tänään tilaan ajan, toivottavasti ei mene kovin pitkälle mutta luulisi että ei kun hoitaja kerran sen hoidon tekeepi.

Ihanaa kun tällaisia uusia hoitoja tulee, nousi kyllä taas toivonpilkahdus! Tsemppiä kaikille muille raihnakoirujen huoltajille, koittakee jaksaa ja pitää toivoa yllä!

 

Tässä vielä kuva niin ei näytä niin tylsältä: Eipä onnistunutkaan:D

 

 

 

 

Kävimme pari-kolme viikkoa sitten lämpökamerakuvauksessa Espoon Remediumissa Nina Mäkisellä kuten viime kirjoituksessa muistaakseni mainitsinkin. Kuvauksessa näkyi seuraavaa:

 

-selvä tarkkarajainen lämmin alue L7/S1 nikamavälissä (jossa Jakella on 2011 magneettikuvattu lievä välilevynpullistuma, jota alkuun luultiiinkin oireiden syyksi) ja ehkäpä tähän liittyen kylmä alue oikeassa reidessä

-Niskan/kaularangan alue lähes kauttaaltaan kylmä.

 

Lääkäri piti löydöksiä "perussairauden" seurauksena tai erillisinä vaivoina mutta ei varsinaisena oireilun syynä ja näin varmasti asia onkin. Lämpökamerakuvaus oli kyllä sikäli hyödyllinen että vahvistui että ilmeisesti selässä jotakin vaivaa/kipua kuitenkin on. Suosittelen kuvausta "kaikille", halpa ja helppo, koiraa ei satu eikä juuri lompakkoakaan (136 e tutkimuksen hinta joka oli siis koko käynnin yhteishinta vaikka yli tunti siinä meni kun lääkäri teki kuvauksen lisäksi vielä yleistutkimuksen ja kaikenlaista siinä puheltiin lopuksi. Katsoin niin muun tutkimuksen yhteydessä hinta on vain 55 e, ei paha). Lisäksi lääkäri oli Iihana; empaattinen ja aidosti kiinnostuneen oloinen mikä ei tosiaankaan minun kokemukseni mukaan ole itsestään selvää.

 

Aiemmin on monesti puhuttu kortisonikokeilusta ja jälleen tuolla Remediumissa siitä puhuttiin ja otinkin heti  sitten yhteyttä Anne Muhleen ja Jakelle aloitettiin kortisonikokeilu autoimmuunitaudin varalta. Lääkkeenä Prednisolon seuraavalla annostuksella: 40 mg x 1 x 3 pv -> 20 mg x 1 x 7 pv -> 10 mg x 1 x 7 pv -> 10 mg x 1 joka toinen päivä viikon ajan, sitten lopetus. Vaikutus näkyi heti ekan pillerin jälkeen ja se oli HUONO! Koira oli samanlainen raato mitä on ollut viimeksi yli puoli vuotta sitten ennen testosteronikokeilua. Se peitsasi, pälyili, ei halunnut mennä ulos ymym! Ekan annoslaskun jälkeen Jaken vointi hieman koheni ja toisen annoslaskun (jolla nyt mennään) koheni lisää. Nivelkivut varsinkaan eivät ole vähentyneet yhtään, päinvastoin jopa, ekan kerran meinasi olla oikeasti hankaluuksia kynsien leikkaamisen suhteen kun koira ei yhtään olisi halunnut tassusta pidettävän kiinni. Tavanomaiset sivuvaikutukset olivat vähäisiä, juominen ja virtsaaminen lisääntyivät vain hiukan ja syöminen ei ollenkaan. Läähätystä Jakella on ollut kortisoniiin liittyen, mistähän se kertoo, kivusta, kuumuudesta, psyykkisistä jutuista vai mistä? Muita oireita ei ole ollut paitsi tietysti tämä huono vointi.  Tuota kortisonin annostusta ja sen alentamista hieman mietin, onko noin nopea lasku ihan tavallista/turvallista? Ihmisten nettikertomuksiin verrattuna on aika ronskia....

 

Noh, näyttääpi vahvasti siltä ettei auta kortisoni meitä. Tämä toisaalta vahvistaa tuota teatovaje-hypoteesia. Nyt odottelen Anne Muhlen soittoa jatkon suhteen, luulenpa että testolla jatketaan, yritän kysyä kokeilua vielä isommalla annoksella mutta ttod. näk lääkäri ei siihen suostu...

 

Olemme käyneet nyt kaksi kertaa vyöhyketerapeutilla, mitään vaikutusta en ole huomannut. Pööh, tänään oltiiin osteopatiassa ja mie taukki menin viemään sit Jaken metsään "kun ei se ole halunnut juosta viime aikoina" ja tietty se sitten meni ja juoksi :P Voivoi, toivottavasti ei menny hoidot nyt ihan hukkaan. Jatkossa aion kokeilla vielä (huuhaa?)Bemer-laitetta ja fyssarin antamaa laser-hoitoa. jas akupunktiota jatkamme tässä piakkoin. Kattellaan miten käy.

 

Tsemppiä kaikille mitä teillä siellä ikinä meineillään onkaan ja toivotaan parasta!

 

 

Taas on kolmisen kuukautta vierähtänyt. Jakke on saanut tällä välin kaksi testosteroni-pistossarjaa entisin annoksin mutta vaikutus ei olekaan ollut yhtä hyvä kuin talvella :(. Nivelkipuja on ollut vaihtelevasti ja juosta (laukata) koira ei halua. Kohtuullisen tyytyväinen kuitenkin olen koiran vointiin, Jakke on kuitenkin aivan eri koira mitä ennen testoa kerkesi pari vuotta olla. Hän lähtee reippaasti ja mielellään ulos, haluaa metsään, ei peitsaa ja on muutenkin pääosin iloinen ja reipas ja kiinnostunut asioista ja ympäristöstä ulkona ollessaan. Ja mikä parasta, nyt on kesäaika kuumine ilmoineen ja Jaken vointi on tuollainen! Kuten olen jauhanut, J on lämpimillä ilmoilla ollut oireilunsa aikana aina erityisen huono ja toisaalta taas pakkasilla on ollut selvä suostuisa vaikutus vointiin. Tiedä sitten oliko tuo talven superhyvä vointi juurikin teston+pakkasen ansiota.

Eli vaikka testo ei nyt näytä koiraa varsinaisesti parantaneen niin kuitenkin vaikutus on selvä ja suuri osa oireista näyttää jääneen kokonaan (mm. pälyily, ulkoiluhaluttomuus/kieltäytyminen, peitsaaminen, pään roikottelu, ontuminen, jalkojen laahailu, oudot asennot ja liikkeet, makailu, karvan kasvun outous, haluttomuus, apaattisuus,) Kunnossa koira ei siis yhäkään valitettavasti ole, mikä on tietenkin kovin surullista. Treeneissä (haku) emme juuri ole käyneet koska en halua "pakottaa" koiraa juoksemaan mutta liikkua olemme voineet suht normaalisti, n. 3 h viitenä päivänä viikossa, pari päivää viikossa vähemmällä. Yritän pitää Jakkea vapaana mahd. paljon ja hihnassa kun mennään, mennään flexissä reippaasti että saa liikkua mahd. luontaiseen tahtiinsa. Toisinaan Jakke kyllä juoksee omasta tahdostaan paljonkin mutta pääsääntöisesti ei, vaan menee ravilla.

Kävimme n. kk sitten lääkärissä Anne Muhlella "kontrollikäynnissä" koska lääkäri ei kuulemma saa jatkuvasti määrätä lääkkeitä puhelimitse vaan potilas on nähtävä min. x1/vuosi. Meidän edellisestä käynnistämmehän oli aikaa jo n. 1,5 v. Jakelta otettiin nyt vielä jotain "reumalabroja", mm.ANA-testi (jonka posivtiivinen tulos kai viittaa autoimmuunitautiin mutta negatulos ei sulje sitä pois), ja kaikki tulokset odotetusti negaa. No tulipahan otettua. Hyvä uutinen on se että Jaken 1/2012 alkaen kuulunut sydämen sivuääni on pysynyt samanlaisena, erittäin lievänä (1/6). Lääkäri myös kovasti lohdutteli sivuäänen suhteen, mm. kertoi omalla koirallaan olleen sivuäänen joka ei koskaan vaivannut koiraa.

 

Odotettua huonomman testosteronin vaikutuksen myötä olemme taas tiivistäneet osteopatiakäyntejä, kävimme tässä kaksi kertaa kahden viikon välillä ja nyt ainakin toistaiseksi kuukauden välillä. Lääkäri myös suositteli ehdottomasti jatkamaan/aloittamaan taas akupunktion koska Jakke on siitä aiemmin hyötynyt. Näin aiomme tehdä mutta en ole vielä varannut aikaa koska päätimme kokeilla vielä vyöhyketerapiaa (eläinrefleksologia, Kirsi Ruuskanen, Kepeä Käpälä, vo Lintuvaarassa Espoossa, hinta 40 e/kerta, http://www.kepeakapala.fi/index.html), eikä ehkä ole järkevää ottaa kovin monia hoitoja päällekäin. Ensimmäinen käynti oli kaksi viikkoa sitten ja tänään ma 10.6. on toinen käynti. Hoidon vaikutuksesta en osaa sanoa, mitään selvää vaikutusta ei ole kyllä huomannut. Hoitaja oli kyllä aivan ihana ja hoito lempeää käsittelyä että katsotaan nyt jokunen kerta onko tehoa vai ei, tuskinpa ainakaan haittaa on. Kävimme myös lämpökamerakuvauksessa viime perjantaina mutta kirjoitan siitä eri jutun kunhan kerkeän.

 

Mukavaa kesää ja hyvää vointia kaikille koiruuksille perheineen!

Aikaa on taas vierähtänyt kolmisen kuukautta. Jaken marraskuun puolessa välissä saaman testosarjan vaikutus oli huima, kesti huiman kauan ( varsinainen kunnon vaikutus n. 7 vk) ja oireet palasivat erittäin hitaasti, vielä helmikuussakin koira oli melko hyvässä kunnossa vaikka oireita selvästi jo olikin. Se miten tämä voi olla mahdollista on outoa mutta näin se vain on! 2010 koira on alkanut oireilemaan ja 2011 alusta vointi "romahti" (kastraatio 11/2010) ja vaihtelevan huonoa vointia kesti 2012 lokakuulle jolloin J sai ensimmäisen testosteronipiikin. Tästä lähtien meininkin on ollut ihan eri, eikä tämä voi olla mistään omista kuvitelmistani/tulkinnoistani kiinni.

 Jakelle kokeiltiin punkkitaudin varalta kuukauden Doksisykliinikuuri tammikuun lopusta alkaen mutta tällä ei ollut mitään vaikutusta koiraan. Periaatteessahan olisi mahdollista että J:lla olisi kuitenkin punkkitauti mutta doksisykliini ei tehoaisi koska se ei välttämättä kai krooniseen muotoon tehoa. Annoskaan ei kai ollut suuren suuri, muistaakseni se oli 100mgx2. Noh, enpä nyt tätä pidä kovin todennäköisenä kun on nähnyt tämän teston vaikutuksen, sitä paitsi testo-ongelma selittää kaikki oireet turkin outoa kasvua myöten, kun taas punkkitauti ei kovin todennäköisesti selitä esim. tuota turkkijuttua.

 

Jakke-poika sai nyt testopiikit 4., 6., ja 8.3 ja vaikutus alkoi näkyä narttukiinnostuksen ja haistelun lisääntymisenä 21.-22.3 eli reilu pari viikkoa ekan piikin saamisesta. Vielä oireita näkyy mm. koira hieman peitsaa ja outoilee muuta vaikka paljon painelee myös lujaa menemään. Olen niin iloinen, kaikki vaikuttaa nyt olevan kunnossa kunhan J vaan saa testoa! Olenkin ahkerasti järjestänyt meille paljon tekemistä keväälle kun nyt pitkästä aikaa pystyy taas normaalin tapaan tekemään mitä vaan :)

 

Oudolta tää juttu silti tuntuu enkä uskalla vieläkään täysin juhlia, katsotaan nyt vielä kesään asti. Kaikki kyllä vaikuttaa totiselta todelta että koira olisi "parantunut", pälyilyä, metsään menosta kieltäytymistä, lenkillä jumittamista ei ole ollut kuukausiin. Teston vaikutuksen alaisena koira on ollut taas leikkisä ja joustava, innokas menevä oma itsensä eikä sellainen juro pälyilijä kuten viimeiset pari vuotta :) "Kipuasennossa" ei nuku vaikka kuinka juoksisi. Kaikki muukin oleminen on ihan erilaista. Aiemmin metsässä koira vaan tosiaan ravasi/peitsasi, jos kutsuin luokse tuli kepeää ravia ja jos jäi jälkeen, otti kiinni ravilla. Vaan nyt hän juoksee, kuten koiran kuuluukin! Kaikki reaktiot ja ilmekin on aivan erilaisia, aiemmin oli kuin hidastetusta filmistä, nyt sähäkämpi ja katsekin terävä. Myös paimenvietti on tullut takaisin. Oudot astelut ja asennot ovat kadonneet sekä raajojen aristelu. Venyttelee kunnolla myös takajalat. Hiihuu :)

Akupunktion lopetimme jo ajat sitten ja osteopatiassa käytiin viimeksi helmikuun lopussa ja mikäli kaikki jatkuu hyvänä niin jatkossa käymme osteossa n. 2-3 kk välein. Muita hoitoja ei ole.

 

JIPPIIIII JAKKE-KULTA!